perjantai 15. syyskuuta 2017

Häirittyä hävikkiä

[Disruptiota, hävikkiä vai lohtua]*


Tämä viikko oli hävikkiruokaviikko.

Ruokahävikkiä syntyy ruuan valmistuksessa, enemmän kuitenkin ylijäämästä ja vanhentumisesta. Yhteensä Suomessa 400 miljoonaa kiloa vuodessa. Kustannuksena on raaka-aineiden lisäksi myös työvoima- ja kiinteät kustannukset. Puhutaan siis suuresta summasta ruoan näköistä rahaa, jonka kippaamme Lassila&Tikanojan jäteastiaan vuosittain.

Eihän näin kannata tehdä.

Paljon on mietitty tapoja vähentää hävikkiä.  Laurea järjesti hävikinkorjuujuhlat Katrinebergissä.  ISS muistutti meitä koko viikon oikean kokoisen annoksen ottamisesta. Silmiin osui myös ruokakauppojen ja yläkoulujen hävikki-battle,  applikaatio, jolla voi jakaa omaa ylijäämäruokaa naapureille ja hävikkiruokaan erikoistunut ravintola.

Hävikkiruoka on disruptio ruokahävikille.

Disruptio on markkinoilla tapahtuva murros, häiriö, jonka innovaatio aiheuttaa. Hävikkiruuassa innovaatio on sosiaalinen: on tyhmää heittää ruokaa roskiin! Ensin meillä oli roskisdyykkarit, sitten menimme mukaan kaikki. Nyt on hyväksyttävämpää taistella ruokahävikkiä vastaan kuin jättää osa ruuasta syömättömänä lautaselle. Ja aika jännästi on hyväksyttävämpää tehdä hävikkiruokaa kuin vain nuukailla. Loppujen lopuksi banaanileivän leipominen viimeisiä henkäyksiä vetävistä banaaneista on yhtä lailla nuukailua kuin ekologista valveutuneisuuttakin.

Disruptio sen sijaan on mielenkiintoinen. Airbnb on muuttanut majoitusbisnestä, Uber taksiautoilua. Verkossa oleva (ilmainen) sisältö on muuttanut median ansaintalogiikkaa. Whatsapp syrjäytti tekstiviestit.

Murroksia tapahtuu, erityisesti siellä, missä on tyhjäkäytöllä olevaa resurssia; tyhjissä taloissa, parkkipaikalla seisovissa autoissa tai roskiin menevässä ruuassa.

Opetuksen murroksesta on puhuttu paljon. Missä on seisova resurssi, mitä voi tehdä toisin? Kaikki eivät ole asiantuntijoita kaikessa, siinä ei ole ylimääräistä resurssia. Toisaalta palautteen antoon kykenevät kaikki, kannustavaan palautteeseen harjoittelemalla.  Helposti levitettävä tieto yhdistettynä ohjaavaan palautteeseen augmentoidussa todellisuudessa; siinäpä mahdollisuus opetuksen murrokselle.

Sitä odotellessa.

*Tässä lasagnettessa yhdistyi kolmen aterian loput: pastaa, pastaa ja sipulikeittoa. Lisättynä jauhelihalla, tomaateilla, kermaisella valkokastikkeella ja suurella määrällä jämäjuustoa saatiin ateria. 'Oikeasti hyvää!'

perjantai 18. elokuuta 2017

Kalenteri täyttyy - siis olen

[C-vitamiinia ja flavonoideja näppärässä pakkauksessa]

Viikko sitten kalenteri näytti tyhjältä ja aikaa tuntui olevan paljon; ehtiihän tässä vaikka mitä ennen syyskuuta.  Maanantaina oleminen sai suunnan ja kalenteri sisältöä.
 
Kesällä aika pysähtyi hetkeksi. Joskus näin käy kun olemisella ei ole intentiota. Ihminen on perusluonteeltaan tekevä ja teolla on aina tarkoitus. Tekeminen tai oleminen ilman tarkoitusta on yllättävän vaikeaa. 'Nyt vain olen' on sekin tietoista tekemistä, 'vain olemista'.

Kokemus ajan suhteellisuudesta syntyy teon suunnan tuttuudesta. Lapsena aika kuluu hitaasti, koska elämänkokemus ei ole opettanut, miten kuukaudet seuraavat toisiaan siten, että joka kuukaudella on omat määrätyt tekemisensä. Loppuvuosi tuntuu olevan lähellä, koska pilkomme elokuun ja joulukuun välisen ajan määriteltyihin tekemisiin. Aloitetaan opetus, opetetaan, arvioidaan. Pidetään pikkujouluja ja syödään jouluateria. Sitten onkin uusi vuosi.  Lapsena syksy tuntui pitkältä, koska mentiin kouluun ja sitten oltiin koulussa, viikot seurasivat samanlaisina toistensa perässä.

Ajan pysähtyminen vaatii sen, että suuntautunut tekeminen pysähtyy.   

Kymmenvuotiaana vietin kesäviikkoja mummolassa. Kuuntelin Muhoksen kirjaston kasettikirjoja korvalappustereoilla. Agatha Christien Eikä yksikään pelastuneen kohdalla stereoiden patterit alkoivat loppua. Lukijan ääni madaltui ja hidastui, ajattelin sen olevan dramaturginen tehokeino. Jännitys tiivistyi, kun kirja eteni. Kun kirjassa oli jäljellä enää kolme ihmistä, stereot pysähtyivät kokonaan. Tarina katkesi. Loppuratkaisu roikkui ilmassa. Silloin pysähtyi aika. En voinut tehdä mitään muuta, olin niin tarinassa kiinni. Mutta tarinakaan ei edennyt.  Koko illan aika todella mateli eteenpäin, kun odottelin kirjaston aukeamista.

Tänä kesänä luin. Varsin leppoisa tekemisen suunta. Upottava tuoli, porottava aurinko ja teltan varjo. Mielenkiintoinen kirja, jossa kuvailtiin, kuinka kylmänä talvipäivänä pariisilaisella  vinttihuoneistolla mandariini maistui makealta. Nostin silmät kirjasta ja huomasin katselevani mustaherukkapensasta alaviistosta. Näin paljon marjoja. Nappasin niitä suuhun ja luin. Sitten vain napsin marjoja.

Ihmisen suhde mustaherukkapensaaseen on utilitaristinen. Se tuottaa hyötyä, joka jakaantuu niin horisontaalisesti, useammalle, kuin vertikaalisesti, pitkälle ajanjaksolle. Marjojen nostelu omaan suuhun oli sellaista päämäärätöntä epätekemistä, että se riitti pysäyttämään ajan.

Vain hetkeksi, mutta se virkisti.

#nuoruutenipariisissa #hemingway #ajansuhteellisuus

maanantai 7. elokuuta 2017

Mekkait käytiin Oulaisissa



 


Oulaisissa on aina mukava käydä.

Jotkut asiat ei muutu. Pihoilta löytyy paljon mattojentamppaustelineitä, pensasaitoja ei niinkään. Joko oulaistelaiset ovat aktiivisia siivoajia, jotka eivät naapureita pelkää. Tai sitten kaupunkia on rakennettu paljon silloin, kun pihoihin piirrettiin tamppaustelineet mutta ei aitoja. Veikkaan jälkimmäistä. Kaupunkisuunnittelu näkyy vuosikymmeniä!

(Kyseessä voi tosin olla laajempikin ilmiö arjen rutiinien muuttumisesta. Mattojen tamppaus vaatii jämäkän siivousrutiinin. Helsingin Sanomien jutun mukaan se on hallussa entistä harvemmalla).

Oulainen kasvoi aina vuoteen 1995, jolloin siellä oli 8 444 asukasta. Loppuvuodesta tosin kaksi vähemmän kuin alkuvuodesta, minä ja Antti muutimme Vantaalle.

22 vuotta, mikä sitten on muuttunut?

Ärrän kulmaa ei enää ole. Ärrän vieressä sijainnutta kangaskauppaa ei ole myöskään. Kangaskauppa palveli aikoinaan hyvin meitä yläasteella käsityön valinneita. Erityisen aikuismaiselta tuntui asioida liikkeessä kesken koulupäivän. Yhtenä talvena kässäntunnilla tosin vain neulottiin. Opettaja luki ryhmälle Anne Frankin päiväkirjaa ja kirjan edetessä loppua kohti koko luokka itki. Kirja oli meidän valitsema ja Hilkka Hyytiseltä viehättävä perinne lukea ääneen. Nykyisin puhuttaisiin ilmiöpohjaisesta oppiaineiden rajat ylittävästä oppimisesta. Ellei sitten pragmaattisesti oppimisen kokemuksellisuudesta.

Neulomiseen liittyy yksi nykyinen paikallinen helmi, lankakauppa Vilukko. Entisestä Pyhäjokiseudun painotalosta löytyy kasmiria, angoraa, villaa ja silkkiä ja pellavaa. Puuvillaa ja pellavaa. Bambua. Helmenharmaata. Roosanpunaista. Valmiiksi lankaan värjättyjä kuvioita.

Jos Seitsemän veljestä maitokaupan hyllyltä on kuin tien pientareen maitohorsma, Vilukon langat ovat englantilainen hyvinhoidettu ruusutarha.

Vilukossa kannattaa vierailla aina. Toinen vakiovierailun kohde on Häggman, Heku. Nyt sitä pitää entinen luokkakaveri Pauliina Nikula. Americanoa saa heti aamusta. Mainitsemisen arvoinen yksityiskohta; Korsosta ei sitä saa aamulla eikä illalla. Ja kroisantit on hyviä, ei liian rasvaisia. Suosittelen.

Hekun naapurin historiallisin vaatekauppa, Ojan Vaatehuone, lopetti viime vuonna. Nyt paikalla on kirppis. Kuvaava esimerkki vähittäiskaupan haasteista; vaatekauppa kaupungin keskustassa korvautuu kirppiksellä. Vaatekaupassa katteet voivat olla suuria, mutta toiminnan pitäminen kannattavana silti vaikeaa. Vaatteiden hinnoittelussa myyntihinta ei määräydy ostohinnan perusteella. Jokainen kirppismyyjäkin on törmännyt tähän. Milloin paita on halpa ja milloin siitä saa peri euroa; riippuu ajasta, paikasta, säästä ja pöydälle sattuneesta ostajasta. Meijän kirppiksen myyjien hinnoittelussa oli paikoitellen isokin katevaraus. Toisaalta, eläinlääkärin lääkintäsetti sadan vuoden takaa 50 €. Vähän vai paljon?

Oulaisten asukasluku on laskenut sitten huippuvuoden 1995. Huolimatta pontevasta synnytyssalitaistelusta ja merkittävästä uudesta työllistäjästä, Lehto OYstä. Lehto, valtatie, rautatie, Oulaskangas, ammattikorkeakoulu; näiden varassa kohti maakuntauudistusta.

Lycka till, kuten Rossi-Pekka opetti.

Aina on mukava käydä.


maanantai 12. kesäkuuta 2017

Asuntovaunun käytävällä kaatuu, herra Hakkarainen


Valkohäntäpeura on yöeläin, mutta liikkuu myös päivisin.  Valkohäntäpeura ei ole harvinainen näky ruokailemassa teiden vierellä. Aina silloin tällöin peurat myös ylittävät tien. Tällöin ne aiheuttavat äkkijarrutuksia ja vaaratilanteita. Erityisesti asuntoautoille, ja erityisesti nille, jotka äkkijarrutuksessa sattuvat seisomaan asuntovaunun käytävällä.

Kaikkihan tämän tietää. Siitä huolimatta käytävillä seisotaan ja jarrutustilanteessa lennetään.

Miksi tieto ei vaikuta käytökseen? Miksi jääräpäisesti ja laput silmillä vain tehdään, kun 'ei mitään kuitenkaan tapahdu'. Ja sitten maataan kipsin kanssa.

Perussuomalaiset valitsivat uutta puheenjohtajistoa. Halla-ahon valinta on ideologinen valinta ja sellaisena ymmärrettävissä.  Joskaan ei hyväksyttävissä jos universaalilla ihmisarvolla on yhtään väliä. Ja sillä, jos millään, on.

56% perussuomalaisista halusi puolueensa tekevän Halla-ahon näköistä politiikkaa. Mitä se sitten käytännössä on, sen näemme siinä tapauksessa, että perussuomalaiset pysyvät hallituksessa. Jos eivät pysy, emme saa sitä ehkä koskaan tietää.

Varapuheenjohtajavalinnat sen sijaan oli käsittämättömät. Varapuheenjohtajat tekevät paljon työtä. He jalkauttavat politiikan käytännön tasolle. He kulkevat, kiertävät, puhuvat, selittävät ja kuuntelevat. Varapuheenjohtajan täytyy pystyä sekä ymmärtämään isoja lainalaisuuksia että viestimään niitä. Varapuheenjohtajan täytyy pystyä puolustamaan myös ikäviä päätöksiä, myös niitä, joita vastaan itse olisi ollut.

Perussuomalaisten varapuheenjohtajaksi sellaisia oli tarjolla. Puoluekokousenemmistön mielestä alkoholiongelmainen Hakkarainen oli kuitenkin parempi vaihtoehto tähän työhön kuin tehtävää nyt hoitanut puolustusministeri Niinistö.

Tällainen valinta on sama kuin nousta seisomaan liikkuvan asuntoauton käytävälle. Hölmöä, harkitsematonta, välinpitämätöntä.

Jos politiikka etenee hitaasti ja tasaisesti, mitään ei tapahdu. Mutta yksikin äkkijarrutus tai suunnanmuutos, seisoja kaatuu kolisten. Uusi puheenjohtajisto on nyt pakkautunut asuntoauton käytävlälle huojuvaksi joukoksi. Kuinka vakuuttavaa politiikkaa heidän voidaan uskoa tekevän, jos yllättäviä tilanteita tulee. Ja sellaisia tulee, ihan varmasti. Hallituskriisi, seuraavat vaalit, soteuudistus, vain muutamia mainitakseni.

Miksi silti näin äänestetään?

Tieto ei vaikuta käyttäytymiseen, äänestämisessäkään.

Voi demokratiaa.


SEURAAVAN PÄIVÄN UPDATE

Perussuomalaisten näkemys koko puheenjohtajiston vaihtoon: 'porukka halusi äänensä kuuluville. Se äänesti sellaisen vaihtoehdon, että varmasti kuultiin.' (HS 13.6.)

Tätä samaa perustelua on käytetty selittämään rasistisia vihapuheita.'Ei me muuten, mutta kun nuo ei kuuntele muuten.' Että lopultakaan itse ei ole vastuussa omista sanomisistaan, vaan vastuu on heillä, jotka 'eivät kuuntele'.

Politiikka on vastuunottamista. Politiikassa pitää ottaa vastuu omista tekemisistä sekä niiden seurauksista muille. Kuinka sellaiselle voidaan uskoa vastuuta muista , joka ei ota vastuuta omistakaan tekemisistä? Ei voi. Tämä oli yksi syy hallituksen hajoamiseen.

Asuntovaununkäytävillä heiluvalle joukolle ei voi antaa vastuuta ajo-ohjeiden antamisesta.

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Epätäydellisen tiedon sietämätön keveys


Täytyy myöntää, etten ole Nietzschen suuri fani. En myöskään kummankaan Straussin. En ole lukenut teosta Also sprach Zarathustra. Teoksen otsikko on mielenkiintoinen ja vääntyy moneen tulkintaan. Näistä tulkinnoista keskusteltiin pääsiäisenä. 
Pääsiäisenä onnistuimme valitsemaan sen klassisen nettiradiokanavan, joka soitti vain kaikkein tunnetuimpia klassikoita, kuten Tschaikovskin Joutsenlampea. Ja näitä kuuluisia fanfaareja. Kukapa olisi tiennyt, että Nietzschen/Straussin Zarathustralla ja scifillä on näin selkeä yhteys. 
Elämme epätäydellisen tiedon maailmassa. 
Tiedon neljällä tasolla (ei tiedä että ei tiedä - tietää että ei tiedä - tietää että tietää - tietää että ei tiedä) voi hetkeksi saavuttaa tiedän tietäväni -tason, ja sitten taas suistuu näkemään tietämättömän tiedon äärettömän avaruuden. 
Taloustieteen perusprinsiippi, ihminen rationaalisena valitsijana, perustuu kahteen olettamaan. Ensinnäkin siihen, että kaikki vaihtoehdot tunnetaan. Toiseksi siihen, että vaihtoehdot on laitettavissa keskenään järjestykseen. Kaikkien vaihtoehtojen tunteminen on mahdollista täydellisen tiedon maailmassa. 
Sellaista maailmaa ei ole. 
Yksinkertaisimmatkin valinnat, esimerkkinä maidon osto ruokakaupasta, perustuvat resurssien ja rutiinien vaihtelevapainotuksisille yhdistelmille. Vai onko joku maistanut kaikkia erilaisia maitolaatuja, ja priorisoinut ne laadun, hinnan ja saatavuuden mukaiseen järjestykseen, ja ylläpitää tätä listausta vaihtuvien markkinoiden mukaan? 
Itse asiassa oletus täydellisestä tiedosta on harhaa. Se on niin suuri illuusio, että voimme itsellemme rehellisinä myöntää kernaasti, että kaikki päätökset eivät ole rationaalisia. Joskus impulsiivisuuden myöntäminen on helppoa; 'takki oli oikean värinen'. Aika usein valintaa rationalisoidaan jälkikäteen; 'takki on juuri sopivan lämmin tähän pitkittyneeseen kevääseen'. Edes big data ei avanne kaikkien valintojen lopullista selitystä. 
Taloustiede on perustellut paljon epärationaalista käyttäytymistä epätäydellisellä tiedolla. Eli rationaalinen valinta on sääntö, epätäydellinen tieto tekee siihen poikkeuksen. Ymmärrettävästi, rationaalinen toiminta kun taipuu yhtälöiksi niin paljon paremmin kuin epärationaalinen. 
Mutta loppujen lopuksi täydelliseen tietoon perustuvat päätökset ovat niin harvinaisia, että ne ovat se poikkeus. Epätäydellisyys on sääntö. 
Joskus epätäydelliseen tietoon perustuvat valinnat ovat sietämättömiä. Mutta toisaalta; kaikkihan me elämme loppujen lopuksi  vain samaa illuusiota. 

lauantai 8. huhtikuuta 2017

Suurta ja pientä - talous on monen tekijän summa


Edellinen vuosi oli Vantaan kaupungin talouden kannalta erikoinen.

Tilikausi oli ylijäämäinen: 65 meuroa.
Kunnallisveroa kertyi enemmän kuin talousarviossa ennustettiin: 2 meur.
Yhteisöveroa tilitettiin enemmän: 5 meur.
Lainakanta pieneni 18 meur.

Hyvä vai huono? Suurista kaupungeista, Helsinkiä lukuunottamatta, Vantaan tulos oli paras. Parempi kuin Espoo, Turku, Oulu tai Tampere. Se on paljon se.
Miten tulos tehtiin?
 
Viime vuosi oli muutamien suurten kertaerien vuosi. Tulojen puolella saimme maanmyyntituloja arvioitua enemmän. Verotulotkin kasvoivat hieman. Suurimmat erot talousarvioon olivat kuitenkin menoissa. HUS palautti ennakkomaksuina perittyjä erikoissairaanhoidon kustannuksia, takautuvasti kahdelta vuodelta. Samoin saimme palautusta HSL:ltä ennakoitua pienenpien joukkoliikennekustannusten takia. Lomapalkoissa tapahtui kiky-säästöjä.
 
Mutta ilmankin näitä kertaeriä, Vantaan tulos olisi ollut positiivinen n. 25-30 meur. Se on edelleen paljon se.
 
Kustannusten säästö Vantaan kokoisessa organisaatiossa ei ole sattumaa. Se on systemaattista työtä. Vantaalla ei tehdä tilinpäätösostoja (HS 7.4.). Vantaalla organisaatio on ohut, päällikkötasoja on muita kuntia vähemmän. Kulukuri on tiukka.
 
Vakaa talous on hyvä lähtökohta maakuntauudistuksen jälkeiseen aikaan. Tällöin verotuloista katoaa yli puolet, menoista myös, mutta lainamäärä pysyy samana. Uusien investointien tekeminen on haastavampaa. Vähäinenkin korkojen nousu syö helposti käyttötaloudesta isoja siivuja. Investointeja kuitenkin tarvitaan, kaupunki kasvaa ja sen myötä palveluverkko myös.
 
Vakaa talous antaa hyvän lähtökohdan vastata myös muuttuvan kaupungin rooliin. Isot toimintaympäristöinvestoinnit; kehärata ja kehä III remontti on tehty. Niistä kasvuapua ei enää saada, vaan se täytyy hakea muualta.
 
Se onkin ratojen rakentamista vaikeampaa. Mitkä yritykset työllistävät? Miten kaupunki voi tukea ja auttaa kasvavia yrityksiä? Miten luoda sitä kuuluisaa pöhinää; innostusta, rohkeutta ja tulevaisuuteen luottamista? Aivan vastaavasti kuin yritysten elinvoima syntyy tyytyväisestä henkilöstöstä, kaupungin elinvoima syntyy tyytyväisistä kaupunkilaisista.
 
Pöhinä syntyy ihmisistä, meistä kaupunkilaisista. Elinvoimainen Vantaa tarkoittaa, että menemme Tikkurilaan viihtymään, houkuttelemme sukulaisia muuttamaan Korsoon palveluiden perässä, suosittelemme Vantaan lukioita Helsinkiläisille koska ne ovat niin hyviä, seuraamme ylpeinä lasten oppimista ja viihtymistä kouluina, luotamme siihen että nuoret työllistyvät. 
 
Ihan vielä tässä ei olla, mutta ollaan kyllä hyvän alun päässä!
 
 



perjantai 31. maaliskuuta 2017

Matikka kuuluu kaikille


Olen keskustellut paljon opettajien kanssa opetuksesta ja sen järjestämisestä Vantaalla.

Viime viikolla julkaistiin raportti suomalaisten oppilaiden matematiikan taidon kehittymisestä. Raportti on huolestuttavaa luettavaa. Matematiikan osaaminen eriytyy jo alaluokilla ja peruskoulun jälkeen eriytyminen voimistuu. Kärjistetysti matematiikan taito kehittyy lukion pitkän  matikan lukijoilla, muilla ei.

Mihin matematiikkaa tarvitaan? Sinit ja kosinit on elämässämme vähän käytössä. Mutta muuten arki on täynnä numeroita ja laskuja. Teemme vertailuja, päättelemme suhteita, asetamme asioita järjestykseen.

Talous toimii numeroilla. Prosenttilaskut tulevat vastaan palkkakuitissa ja Stokkan hulluilla päivillä. Ymmärrys halvasta ja kalliista on tärkeää. Mittayksiköt pitää osata, että tietää, maksaako juustosta 5 euroa kilolta vai sadalta grammalta.

Kun opettaja kysyy, mikä on jalkapallon pituuden yksikkö, jos halkaisija on 27, oppilaat kovin helposti tarjoavat metriä. Pienelläkin ajattelulla, esimerkiksi omaan pituuteen vertaamalla, ymmärtää mahdottomuuden.

Haaste onkin, että suuri osa matematiikan osa-alueista pitäisi saada rautaisen rutiinin tasolle. Kertotaulu ei riitä, myös helppo yhtälön ratkaisu ja prosenttilaskut pitäisi osata.

Karvin tutkimustulos oli hätkähdyttävä.

 


Jo eskarissa ne oppilaat, jotka myöhemmin kirjoittivat pitkän matematiikan, suoriutuivat matematiikan tehtävistä merkitsevästi paremmin kuin ne, jotka valitsivat ammatillisen koulutuksen.

Mikä tässä on huolestuttavaa?

Ensinnäkin se, että ammatillisen koulutuksen valinneiden matematiikan taito ei juurikaan parantunut 6. luokan jälkeen. Annetun matikanopetuksen tarkoitus on toki lisätä matematiikan taitoa.

Toiseksi se, että erot matikan tasossa on nähtävissä jo esikoulun jälkeen. Erityisesti alaluokilla matematiikan opetuksen pitäisi olla suunniteltu sellaiseksi, että kaikki pääsevät mukaan.

Kolmanneksi huolestuttavaa on, että halu oppia matematiikkaa on selvästi jakautunut. Kärjistäen, lukiossa pitkän matikan valinneet oppivat, muut ei. Motivaatio oppia on tärkeä, erityisesti yläluokilla ja 2. asteella. Miksi meidän nuoret eivät halua oppia matikkaa?

Mitä kaupunki voi tehdä?

Yksinkertaisin tapa on varmistaa, että jokaisella alaluokan opettajalla on kaikki mahdollinen välineistö matikan opettamista varten. Matikka taipuu helposti konkretiaksi. Mutta jos sitä ei tehdä, sen voi jättää hyvinkin abstraktille tasolle, jolloin syväoppiminen vaikeutuu. Senttikuutio on yksi tapa havainnollistaa. Lukujonosarjat toinen. Satsaus materiaaliin on pienimpiä kaupungin investoinneista, mutta ei varmasti turhimpia.

Alaluokkien opettajien mahdollisuus täydentää matikanopetustaitojaan pitäisi myös ottaa kehittämiskohteeksi. Matikkaluokat ja matikkakerhot taas vaikuttavat positiiviseen matikkailmapiiriin ja sitä kautta vaikuttavat asenteeseen.

Matematiikan osaamisen tärkeyteen pitää huomata. Ja fokusoida opetuksen kehittämiseen.

torstai 23. maaliskuuta 2017

Tutkimuksista, tuloksista ja etiikasta

"Tulosmanipulaatio on jo uhka joillekin urheilulajeille" HS 21.3.
Mihin voidaan luottaa, jos tuloksia manipuloidaan, tai vielä pahempaa:  jos nähdään manipuloinnin verran vaivaa? Jopa urheilutuloksiin?

Kiusaus tulosten manipulointiin on suuri, saahan sillä mainetta, kunniaa ja suuria seteleitä. Sopupelaaminen vie pohjan jalkapallon luotettavuudelta. Tämä näkyy kuitenkin viiveellä ja kärsijöinä on koko laaja jalkapallonpelaajien joukko. Tulosmuokkaus hyödyntää taas heti ja harvaa.
 
Ei ylivoimaiseksi käynyt houkutus muokata tuloksia koske vain urheilua. Luotettavuuden ongelmat voivat koskea myös tulosten käsittelyä ja käyttöä, samoin kuin niistä vedettyjä johtopäätöksiä. Tulokset kun ovat niin houkuttelevan  - olemassa olevia. Ja siksi alttiita 'vaihtoehtoisille tulkinnoille'. Esimerkkinä tästä  myöskin HS 213.3. käyty keskustelu turvesoiden vaikutuksista vesistöön.
 
Tieteen teossa nykyinen tutkimusetiikka nojaa  Nurnbergin koodiin (1947). Se luotiin aikoinaan ilmeisistä syistä ja keskittyi lääketieteeseen. Tutkimusetiikan tarkoitus on suojata koehenkilöä  vaivalta ja haitalta, joita aiheuttaa ymmärtämättömyys, tutkimuksen teon tarkoitushakuisuus tai huolimattomuus.
 
Niin niin, kaikkihan nyt tuon ymmärtää. Ei tässä mitään natsikorttia tarvita.
 
Milgramin tottelevaisuuskokeessa (1961) testattiin auktoriteettiuskollisuutta. Siinä koehenkilöt olivat hämmästyttävän suuressa määrin valmiita antamaan kuolemaan johtavan sähköiskun uhreille.
 
Se oli silloin, 60 -luvulla.
 
Tottelevaisuuskoetta on uusittu. 2010 Ranskassa asetelma muokattiin niin, että sähköiskuja antava henkilö lavastettiin osallistumaan tositv -lähetyykseen.  Liveyleisö toimi yhtä vahvana auktoriteettina, kuin Milgramin asetelmassa tutkija.
 
Emme ole ihmisinä juuri muuttuneet. "Aika on sijoiltaan. Voi kirottua kiusaa/ että pitikin syntyä panemaan se paikoilleen!" Näin lausui Hamlet vuonna 1602.
 
Tieteellisen raportoinnin käytännöt ovat toimivia ja julkisuus nostaa painetta itsekontrolliin.  Uusia haasteita ei synnykään tulosten julkaisuun vaan saatavilla olevan datan käyttöön. Kuka, miten ja mihin tarkoituksiin? "Siivittivätkö keinoäly ja Facebookin valtava data brexitin ja Trumpin voittoon?" HS 4.3. Karua luettavaa siitä, miten meihin vaikutetaan sen perusteella, mistä tykkäämme ja mitä seuraamme.  

 
Ihmisinä emme taianomaisesti muutu eettisiksi ja humaaneiksi, se vaatii systemaattista työtä, asiaan keskittymistä ja eri näkökulmien pohtimista. Ammattikorkeakoulussa se vaatii eettisten käytäntöjen juurruttamista niin syvälle jokaiselle opiskelijalle, että ne paitsi siirtyvät käytäntöön, myös blokkaavat valeuutisia ja vaihtoehtoisia totuuksia.
 
 

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Yrityskylä ysiluokkalaisille, vantaalainen pilotti





Tikkurilan kirjastoon, Metropoliaa ja Laureaa vastapäätä on avattu Yrityskylä Ysiluokkalaisille.

Vantaalaiset kuudesluokkalaiset ovat vierailleet yrityskylässä jo pari vuotta. Yrityskylässä harjoitellaan, miten yhteiskunta toimii. Mistä syntyy veroeurot, mihin niitä käytetään, miten raha kiertää taloudessa.

Ysiluokkalaisten Yrityskylä on pilotti, joka alkoi Vantaalla. Ysiluokkalaiset harjoittelevat yrityksen pyörittämistä. Luokallinen oppilaita jaetaan ryhmiin. Ryhmien tehtävänä on valmistaa virtuaalilaseja. Tilaukset, reunaehdot ja resurssit pyörivät kaikki ryhmien käyttämissä täppäreissä, tehtävää siis pelataan.

Käytännössä pelin koordinaattori lähettää ryhmille tilauksia ja mainetta haastavia uhkia. Oppilaat joutuvat laskemaan, onko tilausten vastaanottaminen ja toimittaminen kannattavaa, ja jos on, millä aikataululla. Mutta mainehaasteiden kanssa oppilaat joutuvat pohtimaan yrityksen toimintaa kokonaisuudessa, runsas varasto ei auta jos maine on pilalla.

Kerran lounaalta tulessa havaitsin nuo Yrityskylän kyltit ja kävin tutustumassa paikkaan. Koordinaattori ystävällisesti kertoi pelin idean. Korson koulun yhteiskuntaopin ryhmä oli juuri paikalla ja hyvin keskittyneitä laskemaan ... kannattavuutta!

Itse tila on pieni ja ikkunaton huone, joka on jaettu ryhmätyötiloihin. Ovelta katsottuna aika ankea. Mutta kun näki sen täynnä tehtäviä ratkovia oppilaita, jotka oikeasti pohtivat, kannattaako Saksaan lähettää 80 lasia asiakkaan ehdottamalla hinnalla, katsoo tilaa silloin, kun oppilaat on toiminnassa, tempautui itsekin mukaan.

Yrityskylä yhdistää autenttisuuden, pelillisyyden, vuorovaikutuksen ja teknologian. Vaasan Yliopisto tutki 6. luokkalaisten taloudellista osaamista ja Yrityskylän vaikutusta siihen. Vaikka Yrityskylän tarkoituksena on herättää kiinnostusta talouteen ja sen ilmiöihin, Yrityskylässä vierailu oli vaikuttanut myös taloudelliseen tietoon (korko) ja asenteisiin (säästäminen).
​Talouden opettaminen nuorille on tärkeää. Peruskoulu tavoittaa koko ikäluokan. Toisaalta peruskoululaiselle talous on etäistä. Lukiolaisillekin se on. Raha saadaan vanhemmilta ja sitä käytetään huvituksiin, myöhemmin myös liikkumiseen, vaatteisiin ja elektroniikkaan. Asuntosäästäminen, sijoittaminen ja vakuutukset ovat kovin etäisiä asioita.

Se, mitä peruskoulussa voidaan tehdä, on luoda positiivinen asenne talouteen. Kun ymmärtää lainalaisuudet, on helppo seurata. Kun seuraa, kiinnostuu ja tietää.

Yrityskylän simuloitu malli toimii.

lauantai 4. maaliskuuta 2017

Ensin oli yksi riisinjyvä

​Seuraavaan ruutuun niitä laitettiin kaksi, sitä seuraavaan neljä, sitten kahdeksan, ja niin edelleen. Viimeisessä ruudussa oli riisiä jo melkoinen kasa.

Talouskasvu. Se kumuloituu. Taivaasta ei sada riisiä eikä sitä näkymätön jättiläisen käsi jaa,  vaan uusi kasvu rakennetaan aikaisemman kasvun päälle. Jo muutaman ruudun päästä vaikutus on valtava.

Talouskasvulla pystyy taklaamaan kestävyysvajeen ja huoltosuhteen muutoksen. Toki siihen tarvitaan kulmakerrointa   J.T. Bergqvistin yhtälön  mukaisesti
1,2*1,2*1,2*1,2*1,2*1,2 = 2,99
1*1*1*1*1*1=1
0,8*0,8*0,8*0,8*0,8*0,8=0,24

Keskiviikkona Ratatien ja Lummetien risteykseen avautui Kehittämö. Entinen Nanolab, entinen Living Lab. Tammikuun alussa kehittämö oli satunnaisessa käytössä oleva tila. Hyvin usein se oli tyhjä. Tarvittiin yhteinen idea, Elinan ja Irman visuaalista silmää ja Katin periksiantamattomuutta, tyhjään syntyi sisältöä. Tilassa on nyt kuusi työpistettä, joita vuokrataan alkaville ja kehittyville yrityksille.

Taannoisessa autoverouudistuksessa pohdittiin, voiko tyhjästä syntyä uutta liiketoimintaa. Totta kait voi, erityisesti liikkumisen ympärille voisikin. Mutta toki tarvitaan idea ja periksiantamattomuutta. Sekä julkisten toimijoiden luomia puitteita.
Kehittämön tapauksessa tarvittiin seinät.
Mutta ollakseen talouskasvua, vuokrapöydät on se ensimmäinen ruutu. Mistä seuraavat ruudut?

Aika moni, Karvia myöten, uskoo erityisesti ammattikorkeakouluissa tehtävään yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen.
Ideaalitilanteessa Kehittämössä työskentelevä yrittäjä saa Laureasta tutkimusta, tuotekehitystä, markkinointi- ja viestintäsuunnitelmia sekä sparrausta. Kun yrittäjä voi keskittyä ideansa kehittelyyn ja kun tarjottu tuki on vaikuttavaa, yrityksen kasvun kulmakerroin hyvinkin positiivinen.

Se on talouskasvua.