maanantai 17. tammikuuta 2011

Love is in the kitchen!

Löysin tämän kuvan perjantaina ja tykästyin tuohon lauseeseen: Love is in the kitchen. (Muuten kuva on aika ... impressionistinen... ihan oikeastiko joku käyttää puista leikkuulautaa 3 cm päässä kaasulevyistä? )

Mutta tekstiin siis. Ajattelin, että nyt kun on koko viikonloppu vapaata kaikista kuviteltavissa olevista velvollisuuksista, siivoan koko talon, sisustan sen uudelleen siten, että jokainen huone henkii asennetta "Love is in this room".

Painuin pehkuihin perjantaina silmäillen uusinta House Beautifulia. Minun mieli, sielu ja silmä lepää ja virkistyy, kun katselen niitä kuvia, vaikka niistä tuskin mitään siirtyy ihan toiminnan tasolle. Mutta jonkinlaista ... mentaalista energiatankkausta... että jaksaa lauantaina herätä siivoamaan.

Meillä on mieheni kanssa sellainen ero, että kun hän siivoaa, hän nostaa tuolit ylös, vie matot pihalle, imuroi ja moppaa. Kun minä siivoan, vedän kaapista kaikki tavarat ulos ja alan järjestää yhtä kaappia. Ja seuraavaa kaappia. Kodinhoitohuoneen kaappeja. Varastoa. Päivän päättyessä yksi kaappi on järjestetty. Muiden osalta tungen tavarat sisään vähän eri järjestyksessä ja päätän jatkaa projektia heti seuraavana viikonloppuna. Epätoivo ei iske, kun aina välillä auon sitä järjestyksessä olevan kaapin ovea ja ihailen siistiä sisältöä. Pitääkin kehaista miestä hyvistä hermoista. Ei koskaan sano mitään, vaikka siivouspäivänä lattiat ja pöydät on täynnä "kohta järjestyksessä olevaa" tavaraa.

No, joka tapauksessa lauantaina yhdistyi huvi ja hyöty. Kuopus halusi äidin leikkivän kanssaan duploilla. Leikkimiseksi riitti, kun istuttiin vierekkäin lasten huoneen matolla. Äiti järjesti kirjahyllyä ja kuopus rakensi autojonoa.


Tämä samainen kuopus, meidän vauva, täyttää viikon päästä kolme vuotta. Ollaan puhuttu hänen syntymäpäivistä. Ketä käsketään, mitä syödään, mitä lahjatoiveita (Caterpillar -lumiaura, auran leveys 2,5 m jylisti ohi yksi aamu ja kuopus totesi hyvin yksituumaisesti että "äiti tuon haluan lahjaksi!"). Kolmevuotiaan käsitys määritelmälle "ensi viikko" on tietenkin eri kuin meidän.

Sunnuntaina olin laittanut karjalanpaistin uuniin hyvissä ajoin siten, että se syötäisiin kello 14. Mieheni, joka tekee aina perunamuusin, teki sen valmiiksi kello 12. Ei saatu hyvää ja maittavaa karjalanpaistiateriaa (sen vuoro on tänään), mutta onneksi kaapista löytyi pakkaus pinaattilättyjä. Meillä syötiin siis herkullinen ja terveellinen perunamuusia-ja-pinaattilättyjä sunnuntaiateria. Ajattelin piristää tätä _ankeaa_ kokonaisuutta jälkiruualla; tehtiin kuopuksen kanssa mikrosuklaakakku (ja mansikkasurvosta ja suklaajäätelöä). Kun maittavan lättyaterian jälkeen aloiteltiin syömään kakkua, kuopus oli ihan loogisesti päätellyt, että hänen syntymäpäivät on nyt. 'Missä laulu viipyy' hän ihmetteli. Niinpä sitten (isompien vähän vastustellessa) laulettiin Paljon onnea. Ei sen syntymäpäiväkakun tarvitse aina olla niin Kakkukakku, eikä itse päivänkään osua kohdalleen. Ja voihan niitä synttäreitä juhliskella montakin kertaa!!

Hauskaa työviikkoa!! :D