tiistai 31. toukokuuta 2011

Rantaa ja rentoutusta

Joka ikinen toukokuu, hyvissä ajoin ennen lomia, Martha Stewart lähettää kymmenittäin vinkkejä, miten rentoutua kesällä. Joka vuosi joukossa näyttää olevan samoja keinoja ja sitten muutama uusikin.

Jos joku niin Martha sen tietää (minulla itsellä on omasta rentoutumisesta vain hämärä käsitys :D) .

Jooga. Harrastin sitä aikoinaan paljonkin. Jossain vaiheessa koin liian suureksi ristiriidaksi sen, että ryntäsin joogahuoneeseen viimeisellä minuutilla, kun siellä vallitsi jo täydellinen rauha ja hiljaisuus ja keskittyminen hengittämiseen. Lopetin sen. Mutta aina välillä (hartioiden jumittaessa ja tutun sairastaessa pahaa issiasta) kaivan taidot esiin ja teen aurinkotervehdyksen muutamia valittuja kertoja. Miksei kesällä naapureiden iloksi.




Meditaatio. Aina välillä tulee öitä, jolloin huolet / liian myöhään nautittu kahvi / ulkoa kuuluvat omituiset äänet / hallitusneuvottelut / Sarah Palinin presidettikisaan lähtö / oman vaatekaapin toimimattomuus / kuivausrumpu, joka piippaa vesisäiliön täyttymistä / valvottaa kello kahden jälkeen. Kello kolme, kun on yritetty lukea tylsää kirjaa tai kuunnella Yle Puheelta Arkistojen helmiä eikä uni vain tule ja kohta pitää nousta, olen joskus yrittänyt meditoida. Sehän lieventää stressiä ja poistaa sairauksia ja oletettavasti voisi tuoda untakin. Eat, Pray, Love 'n mukaan voi päästä kokemaan ihmeellisempiäkin juttuja. Itselle on riittänyt se unen tavoittelu. Meditaatiossa tyhjennetään pää ja siinä käytetään apuna sanaa tai lausetta. Esim. hamsa (jonka muistaa siitä, että se on lähellä sanaa Hansa. ) Toistaiseksi en ole onnistunut tyhjentämään ajatuksia, en irrottautumaan ruumiista enkä edes saamaan unta. Mutta aina voi harjoitella, esimerkiksi kesällä.


Rannalla makoilu. Tähän joka kesä pyritään, mutta viikonloput vain häipyy. Katoavat kalenterista ennen kuin niitä on edes saavutettu. (Muistuttaa vähän palkkaa, joka kulutetaan ennen kuin se käy tilillä).

Erityisesti rannalla makoilu lasten, hyvän kirjan, hyvien ystävien ja hyvän syömisen kanssa. Että kaikki sujuisi, tarvitaan suunnittelua, rutiineja ja hyviä välineitä. Minua puhuttelee nuo kätevät peitot, joilla voi pelata. Tai joiden sisään voi pakata melkein mitä vain. Jotka toimii sateella ja paisteessa.



Pihalla oleilu. Siis oleilu, ei puuhailu. Eroaa rannalla oleilusta siinä, että oven takana on kaikki ne mukavuudet, mitä ihminen saattaa itselleen kuvitella. Esimerkiksi makkaroita ilman hiekkaa.




Tähän olen tänä vuonna jo panostanut kukkien verran. Foreversummer (vai oliko se forever lasting) hortensia ja kaksi ruusuliisaa.

Koska monesti todellisuus eroaa kuvitelmista, rentoutusta on haettava pienistä palasista.

Yksi sellainen oli, kun eilen töiden jälkeen nälkäisenä ja nälkäisten lasten kanssa kävin ostamassa viuluopettajalle kukkia => käytiin kirjastossa hakemassa kuopukselle kaksi autokirjaa että jaksoi => seurata viimeisellä viulutunnilla => jonka jälkeen käytiin ostamassa valmista pitsaa => jota syötiin ulkona portailla rennosti ja helposti ja hyvällä ruokahalulla. Aurinko paistoi ja hortensia oli kaunis.


perjantai 27. toukokuuta 2011

Mitä numero kasi sanoi numero nollalle?

Kiitos tunnustuksesta Aamunkukka!


Kahdeksan (ennen kuulumatonta ja kuulematonta?) totuutta minusta...

1. Ihastun ja innostun helposti. Viimeisin ihastuminen on Mendelssohnin neljännen sinfonian neljäs osa. Kuuntelin viikon verran non-stoppina. Nyt voin jo elää ilman.
2. Meillä on tyttöni kanssa ihana iltarutiini; minä luen hänelle ääneen (tällä hetkellä Anna ystävämme) ja hän etsii ja poistaa harmaat hiukset minulta.

3. Em. ei poista sitä tosiasiaa, että harmaan määrä tulee aina vain lisääntymään. Olen alkanut katsella harmaita naisia "sillä silmällä". Kuten Christine Lagardea.  ( No tietty kyseinen sattuu olemaankin otsikoissa juuri nyt.)

Löysin myös hyvän kuvan hänestä ja A Merkelistä, pinkeissä vaatteissa. Väri, joka kaikkien analyysien mukaan on uskottavuuden tappaja numero yksi naisilla (ehkä myös miehillä...)


(Hän on selkeästi huivi-ihminen ja tyylikkäästi onkin. Minä en ole. En osaa työskennellä huivi kaulassa. Haittaa keskittymistä.)

4. En varmaan koskaan lakkaa kurkottelemasta kuuta taivaalta. Sen sijaan että olisin ehtinyt palauttaa tyttären liian isot juhla-asusteet (sunnuntaina ristiäiset ja ensi viikko kevätjuhlia ja viikonloppu muita juhlia), hain keskustan kirjastosta kirjaa nimeltä No Zoo; Human Resource Management in theory and action.

No, on tässä huominenkin vielä...ja itse asiassa tämä ilta.

5. Tuo kuu taivaalta -koskee erityisesti ajankäytön realistista arviointia. Säilytän kihlalahjaksi saatuja pyyhkeitä, koska aion ommella niistä rantapeittoja ja -tyynyjä. Joskus. Puhumattakaan muista entisöintiprojekteista.

6. Tilkkutäkkien ompelusta haaveilu on yksi. Pojille olen suunnitellut heidän syntymästään lähtien. Esikoinen menee riparille ensi kesänä. Jospa sitten...

7. ... koska jos vaikka tilkkutäkit eivät heille kelpaisi, ne siirtyisivät sitten eläkkeellä -projektiini, joka on

8. Bed & Breakfast paikan pitäminen Martha's Vineyardilla.

Ja vastaus otsikon kysymykseen: käyttäisit sinäkin näitä hoikentavia toppeja.  ( Ei ollut niin hyvä kuin alkuperäinen... :D :D )

perjantai 20. toukokuuta 2011

Leirikoulussa

Muistan kuudennen luokan luokkaretkellä tuijottaneeni kuopiolaisen hotellin rappausta ja ajatelleeni, että isona minulla on oma hotelli ja siellä ei rappaukset lohkeile.

Olin poikani leirikoulussa vanhempana. Ihana keskiviikko keskellä viikkoa! Leirikoulu kestää oppilaille viikon, ja me vanhemmat jaettiin viikko pienempiin osiin. Paikka oli Luumäellä, parin tunnin ajomatkan päässä täältä, Tuhannen Tarinan talossa.

Seutuhan on luonnonkaunista, koskia ja järviä ja polveilevia metsiä riittää. Iitin kohdalla mietin, mitähän sitä keksisi, että voisi asustella Iitissä. En keksinyt mitään. Iitin ABC:n pihalla tajusin, että lompakko oli jäänyt kotiin. Selvisin päivän ilman lompakkoa (...) mutta en silti usko, että ilman työtä voisi Iitissä loputtomiin asustella...

Paikka oli suloinen. Yksi (laajennettu) talo, aittoja ja navettoja, joissa yöpymis-kokoontumistiloja. Pihapiirissä oli kanoja, kaneja, ankkoja, kyyhkysiä, lampaita ja vuohia; lapsille jaettiin näistä hoitovuorot. Aluksi poikavoittoinen luokka oli että ääh, mutta kummasti halutti ruokkia lampaat ennen aamupalaa. Henkilökunta on mukavaa ja kaikki toimi sovitusti.

Leirikouluun voi järjestää monenlaista muutakin toimintaa. Tällä porukalla oli melontaa, leipomista, tähtitaivaaseen tutustumista, pajupillin tekoa, metsäretki, hevosratsastusta, viehekalastusta, telttaretki metsässä yöpyen, sekä tietenkin perinteiset grillailut, nuotiot, uinnit ja rantasaunat. Tämän paikan ehdoton valtti oli se, ettei siellä ollut muita. Oma rauha tiivistää ja nostaa henkeä.

Aikuisena oli leppoisaa; oppilaat ei paljon päältä katsojia tarvinneet, joten välillä oli puolituntisia mennä omaan huoneeseen omaan rauhaan ja lukea omaa kirjaa. Ylellistä. Välillä leikin koululaisten kanssa roistoa ja poliisia. Vielä ylellisempää!

(Olen muuten miettinyt, kasvatuksellisesta puolesta, että lapsille on tärkeää siirtää välittämisen tunne. Ei siis riitä, että kehuu ja kannustaa ja hommaa kehittäviä harrastuksia ja kyselee läksyjä vaan että ylipäänsä pystyy luomaan ilmapiirin, että lapsesta välitetään. Se on kokonaisuus ja se on parasta kasvatusta. Ihan sama koulussa (ja töissä); oppilaat tykkäävät, että aikuinen on kiinnostunut heidän seurasta = välittää, ja silloin sietää senkin, että aikuisen jutut on välillä noloja.... :) ).

Kaunis seutu ja mukava paikka; voitaisiin käydä siellä kesällä perheen kanssa. Maakuntamatkailu avartaa :)

Niin ja siitä rappauksesta: tuolla ei irtoavaa laastia ollut. Mutta löytyi yksi paikka ilman listaa ja ensimmäinen ajatus oli, että olisipa mukava, jos tämä olisi minun ja voisi nikkaroida listoja tänne. (Tiedän tiedän, eihän se niin olisi oikeasti, mutta haaveensa kullakin :D)

Leirikoulussa kuultua: mitä numero nolla sanoi numero kasille? Kiva vyö. Hauskaa viikonloppua ! :D :D






Kaksi ensimmäistä omasta kamerasta, loput Tuhannen Tarinan Talon nettisivuilta.

maanantai 16. toukokuuta 2011

Random misc.

Nato soitteli perjantaina ja kysyi, mitä ohjelmaa olikaan lauantaiksi järkätty. Mieskvartetti, runonlausuntaa, taikuritemppuja.

Loppujen lopuksi mieheni ja veljet kokosivat uutta grilliä olohuoneen lattialla (temppu), me luimme heille ohjeita (runonlausunta) ja lopuksi syötiin (lauluksi meni).

Olisi ollut mahdollisuus olla muuallakin, esimerkiksi risteilemässä Saimaalla, mutta selitin natolle, etten osallistu sellaisiin risteilyihin, kun olen muutenkin jo niin ulkona omasta elämästäni.

Tämä on selitys pitkälle tauolle kirjoittamisessa. Joka kuitenkin on heti kolmanneksi suosituinta puuhaa lukemisen / (piano)musiikin kuuntelun jälkeen. Mutta kun. Ensin hukkasin iPodin. (Lykkäsin myös lenkkeilyä; eihän sitä voi juosta jos ei ole musiikkia.) Lenkkeilyn puutteesta johtuen lakkasin lukemasta muuta kuin sanomalehtiä ja viikottain ilmestyviä ammattilehtiä. Sitten lakkasin kirjoittamasta. Selvää syy-seurausta. Yhtä paljon yhtäläisyyttä kuin PS:sten ja e10 bensan yhteneväisillä kannatusalueilla.


IPodia ei ole löytynyt, mutta kirjan olen avannut. Ja näköjään kykenen kirjoittamaankin.

Mrs Oxfordin / Cambridgen herttuatar ilmoitti ettei aio käydä töissä. Edustaminen käy työstä, en kiistä. Eikä Michel Obamakaan ole työläisäiti. Mutta silti; oma raha on tärkeää kaikille, ei vähiten naisille!





Olen ilahtuneena laittanut merkille näiden irenerosenfeldien kampauksia noin niin kuin normipäiväkuvissa. Ei ole aina joka kutri suorassa / optimaalisesti kiharrettuna. Tai kenkien väri oikeassa sävyssä korujen kanssa. Tällaisessa vaatimusharhassa saattaa elää, jos mielikuva kanssaihmisistä tulee iltapäivälehdistä tms. Oikea elämä tapahtuu tämän keltaisen lehdistön ulottumattomissa.

Aina sieltäkin silti löytyy joku älypää pilaamaan muutamassa minuutissa omat ja muiden (esimerkiksi kaikkien euromaiden) saavutukset.

Alkuperäiseen aiheeseen palatakseni: meillä on nyt terassilla siis grilli. Ei mikään Max Weber; kerran-kesässä grillailuun ehkä ylioptimistinen. Sitten siellä on nojatuoli, kiitos siskolle. Ja matto. Tarvitaan vielä kasvillisuutta. Mietitään mahdollisuuksia.








Muistetaan hymyillä :D se parantaa verenkiertoa, tihentää luustoa, vähentää stressiä = verenpainetta = pahan kolesterolin määrää, lisää virkeyttä ja yöunien määrää / laatua. :D