Ajan kanssa

-Äiti kato!
-Ihana hymy!
-Eiku silmät
-??
-Osaan laittaa toisen kiinni!
-Osaat iskeä silmää! Mites sä sen opit?
-Aloin vaan harjotella ja siitä se lähti.

Shortcut

...to life; yksi kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa jne.

*Uudessa työpaikassa! Kollegat ovat lomalla, itse laskeudun tähän ammatilliseen siirtymään pois hallinnosta sisällöntuottajaksi. Uusi kone; ei kuvankäsittelyohjelmaa; en ole sitä ensimmäisenä menossa pyytämäänkään; kuvaselitykset ohessa.

*Ville täytti 13 v. Halusi synttärilahjan (longboard) jo aamulla käyttöön; aikainen synttäriaamupala kello 8. Helpotti huomattavasti kuopuksen tarhaan lähtöä, kun koko perhe heräsi siihen aikaan.

*Viime viikolla käytiin mökillä mehustamassa; tuoretta mansikka-punaherukka-kirsikkamehua.

*K-market ei myynyt meidän vakkareita = croisantteja tai mud cakea => karjalanpiirakat (hyviä) ja suklaamousse -kakku (pahaa). Mud caken puute korvattiin sipseillä, jotka on päivänsankarin herkku nro 1.
Otto: saaks ottaa sipsii?
minä: sit kun oot syönyt murot.
Otto: nyt?
minä: ole hyvä! Hei, älä sit sano tarhassa, että söit aamupalaksi sipsiä, ok?
Otto: miks ei?

Todennäköisesti tarhassa tänään siis kertoillaan kesän kuulumisia; 'söin aamupalaksi sipsiä ja äiti sanoi, että ei saisi sanoa täällä.' Ehkä tarhatädit ymmärtää.

*Kangaskahviservetit !!

*Haava esikoisen kyynärpäässä: lonkkuili eilen Herttoniemessä, pimeällä, yhtäkkiä hiekkakasa ilmestyi eteen. Kyynärpää auki, polvi auki. Vaatteet pysyi onneksi ehjinä :/.

*Pikkumurot minulla kädessä:

minä: Otto, mitä haluaisit aamupalaksi sun ekana päiväkotiaamuna?
Otto: pikkumuroja!
minä: selvä!

*Lotta suoritti kaksi lukudiplomia; OP sai hyvästä historiaosaamisesta diplomin (=Historia -lehden vuosikerran) => jääkaapin ovessa.

*'Äiti, en nyt jouda imuroimaan, mun pitää mennä harjoittelemaan muffinsien piirtämistä' , kuva jääkaapin ovessa

*Jäätelöauton Legoland -tarjous; ei hyödynnetty ; liput edelleen jääkaapin ovessa.

*Keittiön lamppu vaihtamatta. Projekti ollut auki jo 5 vuotta, mutta uskon löytäneeni sen lampun, joka valaisee tarpeeksi ja ei ole järkyttävän ruma ja vieläpä siirrettävissä keskelle keittiön pöytää, joka on lampun paikaksi paljon loogisempi kuin tuo nykyinen vasen reuna.

*Tuulikellot ikkunassa: isä ja äiti kävivät n. 25 vuotta sitten Curacaolla. Toivat tuliaisiksi noita kelloja naapureille ja sukulaisille; myös minun isovanhemmille. Pappa kuoli, mummu kuoli. Minä sain 'perinnöksi' tuon kellorihmaston. Se roikkui muutaman vuoden olohuoneen ikkunassa. Heinäkuussa oli esikoisen rippijuhlat ja intouduin vaihtamaan olohuoneeseen verhot => tuulikello lähti kiertoon ja päätyi keittiöön.

Tuo kello on sinänsä mielenkiintoinen; kaksiulotteisena on aalto, kolmiulotteisena on spiraali. On käynyt mielessä, että mitä jos kaikki meidän nykyisin tuntemat aallot (ääni, valo jne) ovatkin spiraaleja, jossa ulottuvuus on jotain, mitä ei vain tiedetä.

Hyvä aloitus syksylle siis :D

Kesäpuuhaa II

Mansikoita ja mascarponea

Kylmien kevät-kesäiltojen puuhaa

Ketju

Työkaveri osti tontin ja me saimme koivupöllejä.

Ne pätkittiin, halottiin ja pinottiin. Minä tein viimeksi mainitun.

Halkorivi tuli valmiiksi
=> piti pohjustaa toinen rivi
=> sitä varten pohja piti harjata sahanpuruista puhtaaksi
=> eihän niitä sahanpuruja roskiin kannattanut heittää, vaan kattaa pensasaita
=> ennen katteen levittämistä aita täytyi kitkeä ja möyhiä
=> möyhimiseen tarvittiin multaa
=> multaa sai kompostista
=> että multaa sai kompostista, täytyi ensin poistaa tuore pinta, että pääsi käsiksi multaan alla
=> tätä varten täytyi alustaa toinen komposti
=> alustaminen tarkoitti, että kahden puun välinen alue tasoitettiin pikkukivillä
=>pikkukiviä sai kukkapenkistä, kun sitä kitki.

Kukkapenkin kitkeminen oli siis välttämätön toimenpide halkojen pinoamiselle.

Työvoitto

Viime viikolla ratkesi projekti, joka on ollut auki pidemmän aikaa. Työpaikan vaihto. Uusi työsopimus allekirjoitettiin, vanha irtisanottiin. Elämä hymyilee, aurinko paistaa!

Jälkiviisaasti ja nostalgisesti:

Nelisen vuotta sitten soitti head hunter. Hän tarjosi runsaasti subventoitua pestiä insinööritoimistossa. Tämä meni täysin tunteella: vaikka järki sanoi toista, fiilikset ei olleet hyviä, loppujen lopuksi paikka tarjottiin sille toiselle.

Pari vuotta sitten aloin hakea paikkoja systemaattisemmin. Pari unelmapaikkaa tuli vastaan.  Muutamat paikat oli mielenkiintoisia. Lähetin lukuisia hakemuksia ja kävin monissa haastatteluissa. Kaukaisin oli Göteborgissa.

Jotakin tuli opittua.

1. Kun joku kiinnostava paikka tulee vastaan, selvitä yrityksestä kaikki mahdollinen. Nettisivut, tilinpäätökset, vuosikertomukset, puskaradio. Mikään tieto ei ole liian vähäinen.

2. Ihastu yritykseen. Joskus se tapahtuu heti, joskus vähän myöhemmin. Mutta keräämällä tuota tietoa selviää, oletko oikeasti ihastunut vai vain 'no katsotaan nyt tämäkin kortti'. Kun on haastateltavana, on iso ero siinä, onko oikeasti kiinnostunut yrityksestä vai katsooko sen vain nätiksi lisäksi omassa cv:ssä.

3. Kun olet luonut tämän positiivisen tunnesiteen mahdolliseen tulevaan työpaikkaasi, tee selväksi, mitä juuri sinä voit antaa sille. Mikä on sinun tuoma lisäarvo. Aina on pätevämpiä, kokeneempia, kielitaitoisempia. Omassa osaamisessa pitää olla jotain sellaista, joka tekee juuri sinusta ainutlaatuisen ko. hommaan. Minulla oli haasteelliset lähtökohdat; ei minkäänlaista koulutusta alalle (vain työkokemuksen kautta hankittua), paljon lapsia, ja vielä harrastuksia. Red flags!!

4. Soita rekrytoijalle. Myy itsesi haastatteluun noilla argumenteilla, jotka juuri selvitit. Joidenkin rekrytoijien kanssa työskentely oli suorastaan mukavaa. Mutta sehän ei riitä, että rekrytoija on vaikuttunut, päätöksentekijän pitää olla myös.

5. Pukeudu. Haluat antaa tietenkin ensivaikutelman, mutta tärkeämpää on, että pukeutuminen toimii myös sisäisesti. Fiksuissa vaatteissa olet fiksu ja puhut fiksuja.

Ostin FilippaK n mustan puvun. Pukupakkoa ei täällä työpaikalla ole, joten aina haastattelupäivinä naamioiduin ensin omiin töihin casual -vaatteilla, sitten vaihdoin vaatteita keskustan parkkihalleissa ennen ja jälkeen haastattelujen. Hullua hommaa, josta joku satunnainen parkkiasiakas on voinut saada hetken ilon.

6. Haastattelussa älä epäröi tuoda esille osaamistasi ja soveltuvuuttasi tuohon työhön. Opin kertomaan todella lennokkaasti, kuinka sisäiset asiakkaat saadaan sitoutettua numeraalisiin tuloksiin ja niistä raportointiin. Huh. Mutta, kun on ihastunut johonkin, sitähän on valmis tekemään mitä vain, jopa kehumaan itseään. Tämän takia kotiläksyjen teko on tärkeää; sinun pitää tietää, mistä puhut, kun pitää puhua innostuneesti.

7. Älä ikinä sano mitään negatiivista edellisestä tai edellisistä työpaikoista. Vaikka pomo ahdistelee seksuaalisesti, sinä olet hankala tyypi, jos valitat siitä. Oma kantapää on hellä; harva työpaikka niin mahtava on, ettei vanhasta tarvita yhtään työntöapua . Sorruin joskus arvostelemaan tanskalaisten taipumusta käyttää omaa kieltään 'ruotsina' ja 'kyllähän te tämän ymmärrätte'. Virhe.

8. Palkasta ja eduista pitäisi pystyä puhumaan siten, että optimoit oman korvauksen. Tässä en ole ikinä onnistunut, onneksi uusi paikka katsoo liksan paperista.

Työnhaku on hirveän rankkaa puuhaa, mutta enemmin tai myöhemmin se palkitsee. Kannattaa uskoa, itsellä epätoivo iski monta kertaa. Mies auttoi paljon 'no jos susta tuntuu, että olet täydellinen luuseri, niin ei voi mitään, koska kukaan muu ei ajattele siten'. Minun piti ympäröidä työpöytä 'you are the best' lappusilla, että selvisi joistain kuopista. Itsetuntemus tosiaan lisääntyi, mikä tietenkin on positiivista sekin.

Parveke make over

Olen muutamana vuonna antanut isälle syntymäpäivälahjaksi .... aikaa. Koska aika on aika laaja käsite, ollaan tarkennettu se päiväksi, joka käytetään sisustukseen. Ollaan muotoiltu kirjahylly uuteen uskoon, viime vuonna päällystettiin sohva uudestaan. Tänä vuonna käsiteltiin parveke.

Tästä lähdettiin. Seisottiin oven puoleisella seinällä ja lahjan saaja määritteli, mitä funktioita parvekkeella on.
'No, tämän pitää toimia hyllylevyjen säilytys- ja työskentelypaikkana.'
'Oisko kahvinjuontipaikka? (Minulla on fiksaatio siitä, että kaikki nauttivat kahvinjuonnista ulkona kuumassa auringossa). Aattele kuin mukava olis istuskella tässä aamulla ja antaa ajatusten lennellä tuolla taivaalla!'
'Ihan miten vaan jos se onnistuu samaan tilaan.'

 Ekaksi tyhjennettiin roskat pois. Raivattin yksi nurkka kokonaan tyhjäksi.

 Sitten strukturoitiin. Tuotiin takaisin ne elementit, jotka parvekkeelle oli tarkoitus jäädä. Järjesteltiin ajateltuihin kohtiin. Suunniteltiin hankintoja  (budjetti oli 'mahdollisimman vähän'). Tehtiin isku eurokankaaseen, 60 cm markiisikangasta 20 euroa, pehmusteeksi. Sitten honkkariin; valmis pehmuste 17,90, ostettiin se. Lisäksi tilanjakajasermi, kukkia, maalia.

Rakennettiin sermistä liikkuva ja kääntyvä. Pestiin ikkunoita, ikkunoita ja ikkunoita. Nautittiin alakerran pitsasta. Kehuttiin toisiamme hyvin sujuneesta työstä. Intettiin, voiko exceliin rakentaa luotettavaa kassavirtalaskelmaa.

Todettiin, että pöydästä ei saa stabiilia ja viherosastoa pitää vahvistaa. Mutta että parveke täyttää nyt molemmat funktiot. 

Kuvattiin (ikkunoiden läpi) näkyvä maisema. Todettiin, että 9 tuntia siihen meni, mutta kannatti.

Sisältöä

Meillä kirjastossa on hylly, johon saa tuoda omia kirjoja ja viedä pois. Löysin sieltä tähän asti lukematta jääneen Sadan vuoden yksinäisyyden. Joka on, uskomatonta kyllä, hauska kirja. Hyvin kirjoitettu ja hauska.

Otin sieltä myös mukaan Terveystaloustieteen perusteet. Yleissivistyksen takia... arvata saattaa, että ei ehkä tule luetuksi.

Ehkä päätyy taiteeksi.

Ah, ha. Ha? Ah.

Pitkän päivän ilta. Pitkien odotus-kidutusviikkojen viimeisin viikko; naurattaa jo vähän niukempisanaiset vitsit.

[via]

Skotlanti, suosittelen!

Uutta kesää odotellessa on mukava muistella edellistä.

Kävimme Skotlannissa. Tällä kertaa koko perheen voimin. Reissuajankohta oli kesäloman viimeinen viikko, elokuussa. Säiden puolesta Skotlannissa ei ole silloin lämpimämpää / kylmempää kuin muinakaan kesäkuukausina, mutta eurooppalaisena yleisenä lomakuukautena turistikohteet olivat tavallista täydempiä.

Ryanair lentää suoria lentoja Tampereelta Edinburgiin. Halpaa ja helppoa, kunhan muistaa olla kentällä ajoissa.

Edinburgissa meitä odotti vuokra-auto. Ensimmäinen liikenneympyrä pyöri  ihan väärin päin. Ensimmäiset kilometrit tuijotettiin vastaantulijoita: eikö kukaan vain hoksaa, että kaikki ajavat väärällä puolella? Sitten siihen vääränpuoleiseen liikenteeseen tottui. Automaattivaihteista autoa voi suositella, vasemman käden vaihteenvaihtomotoriikka ei ole meillä kovin kehittynyttä. Nimim. moottoria huudattanut.

Meidän tukikohtamme sijaitsi Glasgow'sta puolisen tuntia etelään, meren rannalla, Largs -nimisessä pienessä suloisessa kylässä. Saavuimme sinne alkuiltapäivästä.

Illalla isäntäperhe näytti meille Skotlannin syvintä sielua: kävimme kiipeilemässä märällä ja tuulisella nummella, jossa viihtyivät niin jättisuuret kotilot kuin ohdakkeetkin. Kotilot kiinnostivat lapsia. Ohdake taas on Skotlannin kansalliskukka. Tarina kertoo, että muinoin viikinkien vallatessa Skotlantia, nämä olivat yrittäneet lähestyä kylää aamuvarhaisella, avojaloin hiipimällä. Silloin yksi viikingeistä oli astunut ohdakkeeseen. Hän parahti suureen ääneen, minkä seurauksena koko kylä heräsi, ja hyökkäys torjuttiin. Aina ei ole kukkaakaan piikkeihin katsominen.

Loputtomiin jatkuvia kukkuloita katsellessa tuli halu kiivetä ja valloittaa ne kaikki. Ihan tyypillistä, tunteesta pääsee eroon muutamassa vuodessa, kuulin.

Maanantain vietimme Largsissa. Kävimme paikallisessa leikkipuistossa (siinäkin nähtävyyttä tarpeeksi ainakin lasten mielestä), kahviloissa, pojat skeittiparkissa, kävelimme meren rannalla ja poimimme simpukoita. Päivä oli aurinkoinen, mutta tuuli niin kylmää, että takit tulivat tarpeeseen. Ekan päivän jälkeen totesin, että hellevaatteet olivat reissussa turhia ja villapaitoja olisi voinut olla enemmänkin. Skotlannista onneksi saa kumppareita edullisesti ja TKmaxx myy kaikkea, mitä ihminen suinkin voi kuvitella tarvitsevansa.

Maanantaina selvittimme, olisiko ollut mahdollista toteuttaa Ylämaan reissu. Nähtävyyksiä olisi mm. Skyen saari, joka on paikkana niin lähellä legendaarisia Ulko-Hebridejä, kuin autolla pääsee. Osa matkasta voitaisiin tehdä höyryveturilla. Eikä millä tahansa veturilla, vaan samalla, jolla Harry Potter ajeli Tylypahkaan. Aloimme soitella netistä löytyviä B&B :ja. Kaikki täynnä, varsinkin ne muutamat, jotka pystyivät tarjoamaan yöpymisen 6 hengelle. Junalippuja olisi muutamia ollut vielä saapuvilla, mutta junamatka ilman yöpymismahdollisuutta olisi ollut liian hankala järjestää, joten jätimme koko Ylämaan väliin. Mutta seuraavalla kerralla kyllä; hyvällä säällä Skyen saarella voi bongata valaita ja ainakin joessa polskivia saukkoja.

Päätimme suunnata ihan toiselle puolelle Skotlantia, Dundeehen, tarkempana kohteena pohjoisia meriä kiertänyt laiva Discovery. Lähdimme aamulla varhain; skotlantilaiset museot ovat vierailijaystävälllisesti rakennettuja, mutta joskus menevät kiinni (liian) aikaisin.

Reitti Dundeehen kulki Stirling -nimisen kaupungin ohi. Itsellä jyskytti mielessä Stirlingin linna, Stirling Stirling. Ja sinne pysähdyttiin.

Linna on ylhäällä kukkulalla, oikein hyvin puolustettavalla paikalla. Sinne kavuttiin vanhan ja miellyttävästi entisöidyn kaupunginosan ohi. Itse linna on majoittanut kaikkia Skotlannin ja Iso-Britannian mahtihenkilöitä, siellä on käyty klaanien taisteluja ja ovelia rauhanneuvotteluja. 1800-luvun lopulla linna siirtyi valtion omistukseen. Se toimi sotiennaikaisena tukikohtana, ja satoja vuosia vanhoja seiniä purettiin, puhkottiin ja muutettiin sotilastukikohtakäyttöön. 1960 -luvulla linnan historiallinen arvo huomattiin, ja sitä alettiin entisöidä.

Entisöidyssä muodossa se näyttää vanhalta ja alkuperäiseltä, mutta sisältää paljon mielenkiintoista nähtävää ja kokeiltavaa, kuten linnanneidon pukuja.

Ulkona nurmikolla tykkien katveessa nautimme mukavan lounaan.

Kun linnan nurkat oltiin koluttu, Antti ja isot lapset lähtivät lähestöllä olleeseen vankilamuseoon. Siellä näyttelijävoimin havainnollistettiin vankeinhoidon historiaa ja nykyajan haasteita. Minä ja Otto jäimme tekemään miekka- ja kirjamatkamuisto-ostoksia linnan sisäpihalle.

Dundeessa oltiin noin neljän aikaan. Parisen tuntia Discoveryyn tutustumiseen; ei ihan hirveästi, mutta tarpeeksi. Tämäkin museo oli hienosti rakennettu, taustoittavat kertomukset ja filminpätkät valaisivat, jos nyt ei sattunut ihan kaikkia yksityiskohtia muistamaan. Museo sopi hyvin kaikenikäisille. Minä ja Otto lastasimme loppumatonta lelurahtia lelulaivaan sillä aikaa kun muut katselivat, miten elämä jäihin jumittuneella laivalla sujui. Itse laiva oli hyvin entisöity ja mallinuket havainnollisia.

Kuudelta, museon sulkeutuessa, oltiin tuntemattomassa kaupungissa neljän nälkäisen lapsen kanssa. Navigaattorit ja mäkkärit on onneksi keksitty. Saimme kerättyä tässä kohden lasten mieliin hyvin jääneen muiston: alenevan verensokerin höystämä keskustelu siitä, kuinka oikeassa navigaattori voi olla, kun liikennejärjestelyt ovat muuttuneet, teitä on suljettu ja uusia avattu kenties jonnekin toisaalle. Ja ihan vinkiksi, se keskustasta seuraava mäkkäri on sen moottoritien varrella, joka lähtee takaisin kohti Stirlingiä.

Seuraavana päivänä satoi paljon ja vielä enemmän. Ajeltiin paikallisia teitä suuntaan jos toiseenkin, ja ei lakattu ihmettelemästä kunnallistekniikan heppoisuutta. Tiet tulvehti vettä. Pyöräteillä oli niin paljon vettä, että pyöräilijän polkimet olivat alhaalla veden peitossa (silti niillä ajettiin). Vettä oli ojat ja pellot täynnä.

Torstai vietettiin Edinburghissa. Suosittelen tässäkin kohden navigaattoria erittäin lämpimästi, kaupungit ja tiet eivät aina ole kovin väljiä saati monisuuntaisia.

Koska olimme käyneet Edinburgin linnassa jo aikaisemmin, ja koska Stirling toimi varsin hyvänä linnakokemuksena, menimme tiedepuistoon nimeltä Dynamic Earth. Siellä tutustuttiin maapalloon aikajanalla, eri kasvivyöhykkeiden kautta ja luonnonilmiöiden kautta. Lapset kokeilivat mm. kuinka kylmää on jäälohkare, ja kylmää se on. Otolla loppui mielenkiinto ensimmäiseksi. Minä ja Otto teimmekin pikavisiitit viereiseen Holyrood Palaceen ja Skotlannin parlamettitaloon.

Sitten istuskeltiin kahvilassa, ulkomaalaisten vaivihkainen tuijotteluhan on aina mukavaa. Eikä kannata väheksyä tavallisen kaupan tarjoamia eksoottisia elämyksiä; erilaisia sipsejä, erilaista karkkia.

Perjantaina täydennettiin tuliaisia ja lauantaina jätettiin jäähyväiset Largsille käymällä vielä kerran kahviloissa, kirpputoreilla, leikkipuistossa ja simpukoita keräämässä.

Ryanairin lento lähtee Edinburgista kello 6:40 aamulla. Tämä tarkoittaa, että kentällä pitää olla n. 5:00. Tämä tarkoitti, että pihasta lähdimme aamuyöllä 3:00. Se onnistui yllättävän hyvin. Auto oli valmiiksi pakattu ja lapset aikaiseen lähtöön prepattu. Matkan varrella käytiin tankkaamassa vuokra-auto, doupattiin kofeiinia ja viinereitä. Lentomatka sujuikin sitten nukkuen. Toki kentän lähelläkin voi yöpyä, ajoissa varaaville on tarjolla hotelleja ja B&B -paikkoja.

Tampereen lentokentällä meitä oli vastassa kuuma auringon paiste. Mukava tervetulotoivotus Suomeen.

Meiltä jäi paljon näkemättä. Mm. näitä kohteita kannattaa miettiä (edellä mainittujen lisäksi):
Loch Ness on todettu jo aikaisemmin taruksi.

Burrel Collection (Glasgow): eräs laivanvarustaja keräsi kattavan kokoelman maailman taideaarteita (mm. Rodinin Ajattelija) ja testamettasi nämä Glasgow'n kaupungille. Muutaman vuosikymmenen mietinnän jälkeen näille rakennettiin oma museo.

Elokuussa Glasgow'ssa pyörivä törmää myös säkkipillin soittajiin.

Linnoja, taistelukenttiä ja ylipäänsä erittäin vanhaa historiaa on joka puolella.

Skotlannin historia sisältää ongelmallisen parisuhteen Englannin kanssa. Tämän takia rajaseutu on runsaslinnaista, aina Hadrianuksen ajoista lähtien.

Ben Nevis 'lle voi kiivetä, jos haluaa aina vain ylemmäs. Sieltä voi sitten katsella alas ja miettiä sopivia kalastuspaikkoja.  Korkeuserot tekevät pyöräilystä vivahteikasta, joidenkin mielestä korkeuserot sopivat paremmin golfiin.

Skotlannissa on kaikkea kaikille! Mukavaa suunnittelua!

Sisua ja voimaa

Kumkvatteja ja persikoita

Maitoa kulhosta

Pääsiäisenä

Hyvää Pääsiäistä

Polkupyörät esiin

Mentaalikobra

Uusi lumi vanhan surma

Sormuksia

Naistenpäivän kunniaksi.

Sitä paitsi tykkään äänestä, joka syntyy, kun (teräs)sormuksilla naputtelee kahvimukia.

Värillä on väliä

Koira ja merenneito

Se on pyöreä ja pyörii

Pulkkailu on niin lastseason

Meillä 'kokataan'

Carl Larsson Ateneumissa

Kaveriksi

Lumienkeli

Takkamix